"Pate"

JV-05, PMJV-05, FIN & EST & S & KANS MVA Diplomatic's Owen Orville

Sukutaulu

Synt: 24.11.2004

Sydän: Ok

Lonkat: A/A

Kyynäreet: 0/0

Kasvattaja: Kennel Diplomatic's

Omistajat: Eerika ja Jyrki Niemi

Näyttelyt

Perheessämme asusteli ennen Patea sisarukset Manu ja Taiga. Valitettavasti jouduimme kuitenkin luopumaan Manusta syksyllä 2004. Silloin tuli myös ajankohtaiseksi hankkia uusi pentu, ihan vain Taigan ja meidän muiden mielenterveyden vuoksi. Ja ehkä suurimmaksi syyksi paikkaamaan sitä suurta ikävää.. Kuulin, että on tulossa vihreitä pentuja ja toivoa oli, että niistä saattaa joku jopa olla sininen.. Ja niinhän sieltä sitten meillekin yksi sininen pentu syntyi.. =)

Pate, Patukka, Patsukka, Paavo… Viralliselta nimeltään Diplomatic's Owen Orville. Rakkaalla lapsellahan on monta nimeä… ;-)

Lähdimme hakemaa Patea ja  Frida-siskoa "kaukaa" naapurivaltiosta.. Ilmat oli kylmät ja luntakin oli. Olihan silloin tammikuun loppu 2005. Vähän kyllä ensinäkeminen jännitti, mutta kyllä jännitys laukesi välittömästi kun Pate tuli huoneeseen. Hän hyppäsi suoraan syliin ja siitä meidän rakkaus alkoi ;-) Kotimatkalla meillä oli pieni kielimuuri kun koitimme tarjota vettä ihan vain suomeksi niin eihän nämä pienet sitä ymmärtäneet. Onneksi sen verran osaamme ruotsia, että sai koirat juotua.. ;-)  

Nykyään tuo kielimuuri tulee vain jossain tapauksissa ilmi, tosin tuntuu, että silloin ei ymmärretä mitään kieltä… Kotimatka meni hyvin ja päästiin ottamaan ensimmäiset askeleet uudessa kotimaassa.Maa oli kyllä niin vietävän kylmää, että se vähän hirvitti.. Frida jätettiin Turkuun, josta se jatkoi matkaansa uuteen kotiinsa Maskuun. Kotona meitä odotti Taiga (vanha rouva Armando's Taiga), joka sai uutta puhtia oloonsa kun sai pikku Paten kaveriksi :-) Pikku Pate ei vain enää ole niin kovin pieni, ainakaan ulkoisesti. Taigan edessä tosin vieläkin Pate on pienen pieni vauva. Edelleenkin kun pitäisi yöllä mennä vaikka vettä juomaan tai muuten vain vaihtaa paikkaa pitää Paten itkeä ja herättää joku päästämään "pulasta", jos sattuu Taiga nukkumaan vaikka oviaukossa Paten edessä… Siitähän ei voi mennä mitenkään pieni koira ohi ihan yksinään..   

Pate on todellinen sylikoira, vaikka se taitaa kuuluakin rodun ominaisuuksiin. Joskus se kyllä tuntuu menevän vähän "överiksi". Jos vain jostain löytyy syli mihin takapuolensa asettaa niin siihen istutaan. Välillä tuntuu, että ei ole mitään käsitystä mihin voi istua…  yrittäähän voi vaikka seinää jospa se onnistuisi..

Patelle iskee usein hellyyspuuskia ja silloin pitää päästä viereen kyhnöttämään. Esimerkiksi sängynlaidalle viereen istumaan  niin lähelle kun vain suinkin pääsee. Siinä sitä sitten ollaan vierekkäin ja halitaan.. ;-) Muutenkin tunteet pitää aina näyttää..

Viime pääsiäisenä Pate sai Taigan lisäksi toisenkin kaverin, pikku-sisko Sissin (Diplomatic's Simone Simon). Sissin piti kylläkin tulla vain hoitoon pääsiäiseksi, mutta jotenkin se oli arvattavissa, että hän meille myös jää.. ;-) Samalla kun Sissi tuli taloon tuli Patesta iso poika. Ihan niin kuin olisi ymmärtänyt, että hän on isoveli ja silloin pitää käyttäytyä sen mukaan. Tosin välillä on niin vietävän hauskaa, että silloin  on kyllä ymmärrys aika kaukana.. Sissin mielestä, niin kuin meidän kaikkienkin mielestä, Pate on iiihaaanaa.. Ja Pate antaa Sissin kiusata ihan niin paljon kun toinen vaan jaksaa… Mutta sehän kuuluu isoveljen velvollisuuksiin.. Ja kyllä Pate kestää "isoveljienkin", kaksijalkaisten sellaisten, menon ja melskeen,  niin kuin mies =)

Autossa oloa ja näyttelyissä käymistä Pate rakastaa. Se vaan on niin ihanaa kun pääsee lähtemään jonnekin :) Matkoillahan näkee aina kavereita =) Sellaisiin kavereihin, jotka useasti kulkevat ainakin näyttelureissuilla mukana kuuluu Parson Russelin terrieri Jorma ja Amerikan Akita Into. Varsinkin Into on kiva kun se jäksaa leikkiä. Leikkimisestä tuli mieleeni, että vaikka melkein kaikkea muuta voi repiä ja silputa niin pehmoleluja ei saa repiä. Niitä kuuluu vain kantaa ja niiden kanssa voi nukkua. Patella oli ihan oma hirvi, jota piti kantaa paikasta toiseen. Se oli myös unikaverina erinomainen. Ja voi sitä surun määrää kun tuli Sissi ja repi sen… Hyvä, ettei tullut itku… Eikä ole muut lelut ollenkaan niin mukavia kun oli hirvi.

Kaiken kaikkiaan Pate on maailman ihanin ja kaunein ja mukavin ja rakastettavin otus mitä voi olla (niinkuin tietysti Sissi ja Taigakin). Siis ainakin meille ;-) Hetkeäkään en ole katunut Paten kanssa, vaikka on pöydän kulmiin ilmestynyt uutta muotoa ja antennit vedetty seinistä yms à la Pate. Jotenkin hän on vain osannut olla niin siinäkin tilanteessa niiiiin hellyyttävä. No pakko on kyllä todeta, että ei se luvallista ole, mutta kun kaikki tämänlaatuinen "hauska" on tehty niin, ettei siitä ole jääty "rysän" päältä kiinni.. Ja lopuksi on pakko vielä todeta, että kun kerran omistaa dogin niin aika vaikea on kuvitella elämää ilman sitä… Mutta onneksi ei tarvitsekaan.. ;-)

Suuri kiitos Johnnylle ja Björnille suurenmoisesta sydämenvaltaajasta!
Sydämellinen kiitos kuuluu myös Ninalle :-) Ilman häntä meillä ei luultavasti olisi Patea...